Jätin perjantaina 13.12. hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miten yhdenvertaisuus ja laillinen oikeus sterilisaatioon voisi toteutua paremmin. Suomessa steriloinnin saamisen mahdollisuudet voivat vaihdella rajusti. Vaikka laki ei edellytä sitä, osa terveydenhuollon henkilöstöstä vaatii steriloitavan puolison suostumusta. Lääkäreiden asenne sterilointia kohtaan voi myös olla hyvin kielteinen. Sterilointia haluava voi saada osakseen väärää tietoa tai lääkäri voi jopa suoraan kieltäytyä steriloinnista, vaikka potilaalla olisi siihen lain mukaan täysi oikeus.
Sterilointi on mahdollinen ja hyvä ehkäisykeino kaikille, jotka ovat saavuttaneet haluamansa lapsiluvun, myös mikäli tuo haluttu lapsiluku on nolla. Kertomusten mukaan sterilisaatiota haluava ei voi luottaa siihen, että hänen laillinen oikeutensa toteutuu tai otetaan edes vakavasti. Tähän on saatava muutos!
Sterilointeja tehdään Suomessa vuositasolla tuhansia. Sterilointien määrä on laskenut muiden ehkäisykeinojen kehittyessä, mutta määrä on ollut viime vuosina melko tasainen. Miesten osuus steriloinneista on kasvanut tasaisesti ja oli vuonna 2018 n. 63,2 %, mikä on kaikkien aikojen ennätyslukema.
Sterilointeihin suhtaudutaan usein varauksella, koska ihmiset voivat katua sitä jälkeenpäin. Todellisuudessa katuvien osuus kaikista steriloinneista on todella pieni. Siksi katumuksen mahdollisuus ei ole kestävä peruste kielteisyyteen sterilointien tekoa kohtaan. Ihmisten oikeus päättää omasta elämästään ja kehostaan tulee toteutua täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti.
On aika uskomatonta, että vielä 2020-luvun kynnykselläkin terveydenhuollossa on kielteistä suhtautumista lapsiluvun suunnitteluun. Myöskään vapaaehtoisen lapsettomuuden kyseenalaistaminen ei kuulu suomalaiseen terveydenhuoltoon. Yle teki jutun aiheesta vuonna 2017.
Puolison kielteinen mielipide ei saa vaikuttaa sterilisaation hakijan mahdollisuuteen tehdä itse päätöksiä omaan kehoon liittyen eikä lääkärikään saisi olla esteenä hakijan tahdon toteutumiselle, mikäli lain vaatimukset täyttyvät. Tällä hetkellä tämä ei kaikkialla toteudu. Kehollinen itsemääräämisoikeus on perustavanlaatuinen perus- ja ihmisoikeus.
——————————————-
Kirjallinen kysymys:
Eduskunnan puhemiehelle
Sterilisaatio on maailman yleisin ehkäisykeino ihmisille, joiden haluama lapsiluku on täynnä. Sterilointi on mahdollinen ja haluttu ehkäisykeino myös vapaaehtoisesti lapsettomille ihmisille. Sterilisointiin ehkäisykeinona liittyy, etenkin vapaaehtoisen lapsettomuuden tilanteissa monia ongelmia yhdenvertaisuuden kannalta. Siitä huolimatta, että laki ei edellytä puolison suostumusta, potilaiden kertomusten mukaan lääkäri on voinut edellyttää puolison suostumuksen todistamista ehtona sterilisaation suorittamiselle. Erityisesti vapaaehtoisesti lapsettomat ovat myös kertoneet terveydenhuollon henkilökunnan kielteisestä asenteesta sterilointia kohtaan.
Voimassaolevan lainsäädännön mukaan ihminen voi saada steriloinnin, mikäli hänellä on yksin tai yhdessä kumppaninsa kanssa vähintään kolme lasta, hän on vähintään kolmekymmentävuotias tai hänellä on siihen erinäisiä, laissa luetetltuja terveydellisiä tai sosiaalisia perusteita. Laki ei edellytä steriloinnin suorittamiseen puolison suostumusta vaan avioliitossa olevan henkilön puolisolle tulee ainoastaan varata mahdollisuus kuulla myös steriloimisen vaikutukset, merkitys ja mahdollisuudet. Avioparille tulee tarjota tukea sen ratkaisemiseksi, kumman sterilointi on heille tarkoituksenmukaisempaa. Puolison suostumuksen, kirjallisen tai suullisen, edellyttäminen sterilisoimisen saamiseksi on vastoin lain henkeä.
Potilaiden kertoman mukaan osa lääkärikunnasta on todella kielteisiä sterilointia kohtaan ja osa kieltäytyy kokonaan esimerkiksi kirjoittamasta lähetteitä sterilointiin ihmisille, joilla on siihen lain mukaan perusteet ja oikeus. Esimerkiksi Vapaaehtoisesti lapsettomat ry. kertoo ohjeissaan, miten on mahdollista joutua etsimään usean lääkärin tai terveydenhuollon ammattilaisen joukosta taho, joka suostuu tekemään toimenpiteen, johon henkilö on lain mukaan täysin oikeutettu. Esimerkiksi Yle uutisoi vuonna 2017 sterilisaatiota hakeneiden ongelmista. Kertomusten mukaan terveydenhuollon henkilökunta on kertonut virheellistä tietoa, tarkoituksella erehdyttänyt tai suoranaisesti kieltäytynyt toimenpiteestä.
Valitettavan usein ongelmat ja terveydenhuollon henkilökunnan kielteinen asenne sterilointia kohtaan kohdistuu eritoten vapaaehtoisesti lapsettomiin. On kestämätöntä, että ihmisten elämänvalintoja kyseenalaistetaan siinä määrin, että heiltä jopa evätään heille lainmukaan kuuluvia toimenpiteitä ja hoitoa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus tekee taatakseen lainmukaisten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumisen sterilointien osalta kaikille ihmisille?
Helsingissä 13.12.2019
Jenni Pitko