Luonnossa liikkumisella on suuri hyvinvointia lisäävä, hoitava ja ennaltaehkäisevä vaikutus. Myös lähiluonnon merkitys on tässä suuri. Luonnossa oleminen auttaa palautumista, parantaa mielialaa, tasoittaa sykettä ja laskee verenpainetta. Luonto tukee ihmisen fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Luonnon hyvinvointivaikutuset tulisikin ottaa paremmin ja tiiviimmin osaksi sosiaali- ja terveyspalveluja. Tein aiheesta kirjallisen kysymyksen.
Eduskunnan puhemiehelle,
Koronapandemian aikana moni suomalainen on löytänyt luonnossa liikkumisen riemun aivan uudella tavalla. Kun sosiaalisia kontakteja on pitänyt vähentää, on lähiluonnosta tullut monelle todella tärkeä hengähdyspaikka. Suomalaiset ovat myös suunnanneet sankoin joukoin kotimaan luontokohteisiin, kun matkailu ulkomaille on pitänyt välttää. Kansallispuistojemme kävijämäärät ovatkin nousseet moninkertaiseksi.
Luonnossa liikkuminen on lisääntynyt jo ennen korona-aikaa pitkin 2000-lukua. Se ei ole yllättävää, sillä luonnon virkistyskäytön positiivisista terveysvaikutuksista kertyy jatkuvasti uutta tutkimustietoa. Tutkimusten mukaan luonnossa oleskelu ja liikkuminen kohentavat ihmisten hyvinvointia, fyysistä kuntoa ja terveyttä. Luonto auttaa palautumaan stressistä, parantaa mielialaa, laskee verenpainetta ja tasoittaa sydämensykettä. Luonnossa liikkumisella onkin merkittävä rooli sosiaali- ja terveyskustannusten ennaltaehkäisyssä.
Seuraava askel luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämisessä tulee olla luonnon ottaminen kiinteäksi osaksi sosiaali- ja terveyspalveluita. Yksittäisiä esimerkkejä luonnon hyöydyntämisestä käytännön hoivatyössä on jo olemassa. Esimerkiksi Metsähallituksen Luonto liikuttaa -hankkeessa aktivoitiin pitkäaikaistyöttömiä Porvoossalääkärit ovat määränneet metsäkäyntejä terveyden ylläpitoon. Kaiken kaikkiaan luontoa käytetään sosiaali- ja terveyspalveluiden voimavarana kuitenkin hyvin vähän.
Luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämisessä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, joka tulisi järjestelmällisesti, hallitusti ja tutkimustietoon nojaten ottaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa huomioon. Luonnossa liikkumista voisi hyödyntää enemmän esimerkiksi ikäihmisten, vammaisten, työuupumuksesta kärsivien, mielenterveyspotilaiden ja päihdeongelmaisten kuntoutuksessa. Samalla edesautettaisiin myös työurien pidentämiseksi ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten hillitsemiseksi asetettujen tavoitteiden saavuttamista.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo edistää luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämistä sosiaali- ja terveyspalveluiden käytännön hoivatyössä?