Tulin taas tänään miettineeksi Oulun keskustan keskustamaisuutta kun kävelin omaa kotikatuani, Koulukatua (kuvassa) kohti Raksilaa. Näky ei hirveästi hivele silmää leveine asfalttisine autoteine ja harvoine taloine ja kaduille näkyvine asuintalojen parkkipaikkoineen. Oikeastaan minusta se ei näytä yhtään kaupungin keskustalta, vaikka asunkin vain kolmen korttelin päässä ydinkeskustasta.
Valokuva kotini edestä kertoo aika epämiellyttävästä paikasta asua. Se on kuin väljästi asuttu taajama jonka katukuvassa ei näy palveluita, mutta sitäkin enemmän tilaa moottoriliikenteelle. Tiet ovat asfalttia ja osittain huonokuntoisia, eikä pyöräilijöille ole varattu omaa tilaa. Siis juuri tavallisen taajaman huonot puolet, syyt miksi niitä ei koeta halutuiksi paikoiksi elää. Kaupunkikeskustan parhaita puolia pitäisi olla ihmisvilinä, kivijalkaliikkeet ja hyvin hoidetut vehreät pihat ja talot sekä lähipalveluista koituva autottomuus ja sen tilalla siistit, kivetyt kävelypainotteisen kadut.
Keskustan noin kolme ydinkeskustakorttelia ovat ihania. Uusi Rotuaari täyttyy ihmisillä viikonloppuisin ja sen varrelta löytyy kivoja kuppiloita. Kolme korttelia ei kuitenkaan riitä olemaan Oulun kokoisen kaupungin keskusta. Luulen, että syynä ydinkeskustan pienuuteen se, että keskustassa ei ole tarpeeksi ostovoimaa eikä liikkeille ei ole tarpeeksi tiloja. Oulun keskusta on hyvin väljä. Monin paikoin (niin ydinkeskustassa kuin keskustan laidoillakin) löytyy yksi- ja kaksikerroksisia rakennuksia. Enemmän asukkaita keskustassa ja sen läheisyydessä tuo ostovoimaa, jota liikkeet liian usein joutuvat lähteä hakemaan keskustan ulkopuolelta “peltomarketeista”.
Keskustasta ei myöskään löydy tarpeeksi liiketiloja. Suuren kysynnän vuoksi ne ovat kalliita, jolloin paikalliset pikkuliikkeet eivät pysty maksamaan vuokraa. Suurille liikkeille ei löydy hyvää paikkaa. Esimerkiksi Carlings on tietääkseni etsinyt jo vuosia sopivaa liiketilaa keskustasta sitä löytämättä. Nyt Carlings on avannut liikkeensä Kempeleen Zeppeliniin.
Olenkin herätellyt ystävissäni ja tutuissani ajatuksia mitä kaikkea Oulun keskustasta puuttuu. Helpointa on vertailla muihin suuriin suomalaisiin kaupunkeihin, kuten Turkuun tai Tampereeseen. Kun asiaa alkaa ajattelemaan, ero Ouluun on huomattava.
Kaavoitettaessa keskustan kortteleita, tuleekin aina olla määräys kivijalkaliiketilojen varaukseen. Niin ydinkeskustassa kuin täällä keskustan “laitamillakin”. Kiinteistöyhtiöitä on kannustettava täydennysrakentamaan kortteleita ja ostamaan autopaikkoja maanalaisesta Kivisydämestä. Moni taloyhtiö onkin rahoittanut hissiremontin rakentamalla uuden kerroksen talon katolle tai muuttamalla vinttihuoneiston sellaiseksi. Mahtava juttu!
Minusta hyvä kerrosmäärä keskustaan olisi vähintään seitsemän. (Paitsi jos ympärillä on arvokkaita matalia rakennuksia, niin silloin kerrosluku tulee sopeuttaa niihin.) Keskustan korkeinta rakennusta, Tuomiokirkkoa (60m) korkeutta ei vähään aikaan olla siltikään uhkaamassa!
Kaavoituksella on mahdollistettava ns. Hybridi-talojen rakentaminen, joissa on sekoitettu erinlaisia toimintoja useassa kerroksessa. Kauppa, liikkeitä, toimistoja useammassa kerroksessa ja yläkerroksissa asuntoja.
Lisäksi arkkitehtoninen taso keskustan ja lähialueiden rakentamisessa on oltava korkeatasoista. Betonielementit on jo pitkää aikaa sitten todettu rumiksi. Jokaisella uudella rakennuksella on merkittävä kaupunkikuvallinen ja –imagollinen rooli. Vaaditaan siis laadukasta pohjoista huippuarkkitehtuuria, mistä nauttii niin kaupunkilaiset kuin matkailijatkin. Eikä minua haittaisi muutama moderni wow-arkkitehtuuri-helmi tänne meidän korkeudellekaan, jotain mitä esitellä ylpeänä vierailijoille.
Mahdollisimman monilla on oltava mahdollisuus asua keskustassa. Ja niillä ketkä eivät halua asua keskustassa, on oltava mahdollisuus nauttia laadukkaista palveluista vireässä keskustassa, olemmehan kuntaliitoksen jälkeen jo Turkuakin suurempi kaupunki!
4 thoughts to “Kolmen korttelin kokoinen keskusta”
Keskustan pikkuliikkeiden vuokrien kalleus saattaa johtua siitäkin, että ne ovat yksityisten sijoitusyhtiöiden omistuksessa, eikä sellaisella firmalla myöskään välttämättä ole mielenkiintoa söpöillä pikku kikivijalkakaupoilla. Narikka oy:kin pitää kovia hintoja tiloilleen.
Niin paljon kuin erään kaupparyhmän osuuskuntatoiminta ja verontuonti omaan maakuntaamme onkin kannatettavaa, mielelläni näkisin Oulunkin keskustassa muitakin kuin kyseisen liikkeen ravintoloita. Rotuaarilta sellaiset on aika tehokkaasti ajettu pois, mutta onneksi aina jotain uutta syntyy.
Hybriditalot eivät kuulemma näitä sijoittajatahoja miellytä, joten sellaisten saaminen katukuvaan vaatinee asenne- kulttuuri- ja kulutusmuutoksia siellä sun täällä.
Jos liiketiloja olisi enemmän, yhtä liiketilaa kohden kysyntä laskisi ja luonnollisesti tilan hinta laskisi myös.
Tämän erään kaupparyhmän ravintoloilta on vaikea välttyä (kerran laskin ja niitä oli lähes 10) jos keskustassa haluaa ruokailla. Ihan ok-paikkoja, mutta kyllä se ketjun tuoma persoonattomuus näkyy ja maistuu. Onneksi aina jotain kivoja pilkahduksiakin syntyy mm. puistola ja Kauppuri5!
Valitettavasti niin Oulussa, eikä Suomessa ole koskaan ollutkaan ns. oikeaa kaupunkia. Keskusta saisi olla vähintäänkin korkeusluokkaa Valkealinna.
Onhan tämä naurettavaa, että arvokkaita neliöitä tuhlataan rakentamalla matalaa ja väljästi. Sitten mietitään, miksi joukkoliikenne on kallista eikä toimi.
Tsekatkaa elokuva Pojat vuodelta 1962 ja vaikkapa kuvagalleria 1980-luvulta:
http://www.kaleva.fi/uutiset/galleriat/oulu-1980-luvulla/7552/
On sitä edistystä tapahtunut noilta ajoilta – hyvässä ja pahassa. Puu-Oulu on historiaa, kasarirakennukset on rumia, joitakin vanhoja rakennuksia on säilynyt tai entisöity.
Nyt tarvitaan lisää rohkeutta, rahaa ja keinoja keskustan “kohotukseen”. Asialla näyttää olevan ainakin nuorten ehdokkaiden parissa kannatusta yli puoluerajojen! Hyvä juttu, sillä keskustan toivoisi elävöityvän.