Oulu kantaa mainetta Suomen parhaana pyöräilykaupunkina. Jokaista oululaisasukasta kohden on yli 5m kevyenliikenteenväyliä, joka on maan huippua. Kuitenkin joka kerta kun kuulen Oulun päättäjien ja virkamiesten hihkuvan pyöräilykaupunkiasiasta ylpeänä, minua nolottaa. Minun kokemukseni Oulun pyöräilystä ei ole kovinkaan mairittelevia. Olen monesti miettinytkin johtuuko se, että Oulussa on paljon pyöräilyä siitä, että joukkoliikenne toimii huonosti vai siitä, että Oulu on niin väljästi kaavoitettu ja pyöräteitä on täten muodostunut paljon. Joka tapauksessa, se että pyöräteitä on paljon ja niitä käytetään luo hyvät lähtökohdat kohti aidosti parasta pyöräilykaupunkia!
Minun ikävät kokemukseni perustuvat keskustan ja sen lähialueille sekä Oulu-Linnanmaa-välille. Tiedän ja olen kuullut, että Oulusta löytyy myös maisemallisesti upeita ja toimivia pyöräilyreittejä, mm. Oulujoen rantareitit.
Pyöräily on terveellistä ja lisää hyvinvointia. Siihen tulee kannustaa ja sen mahdollistamisen kulut kuitataan vähenevissä sosiaali- ja terveyskustannuksissa. Pyöräilyyn kannustaminen auttaa päästöjen vähentämisessä. Jokainen matka mitä teemme, kauppaan, töihin tai harrastukseen, vaikuttaa ilmastoon. Kävelyn ja pyöräilyn tulisi lisääntyä viidenneksellä, jotta saavuttaisimme EU:n päästövelvoitteet.
Pyöräilystä ja arkiliikunnasta päätetään monella tasolla, monessa lautakunnassa, kaupungin päätöksenteossa. Pyöräilyyn kannustaa lyhyet välimatkat, eli yhdyskuntarakenteen tiiveys. Siihen vaikuttaa myös palveluiden sijoittuminen. Lähikouluun pyöräillään, kauemmaksi viedään autolla. Kouluverkko on siis myös liikuntapoliittinen kysymys!
Hyvät arkiliikunnan ja pyöräilyn olosuhteet ovat asioita, joilla on suuri merkitys myös uusia asukkaita houkuteltaessa.
Hyvä pyörätie on valaistu ja esteetön ja se tarjoaa autotielle kilpailukykyisen reitin. Pyörä on pystyttävä pysäköimään sujuvasti ja lähelle määränpäätä. Kyltitys kertoo missä määränpää sijaitsee ja hyvä jos se myös kertoo etäisyyden.
Hyvä pyörätie ei tarvitse katettuja pyöräteitä (niin kuin tulevalle Hiukkavaaran alueelle on kaavailtu) eikä muitakaan ihmeellisiä asioita vaan ihan perusjuttuja. Hyvä kannustin lähtä liikkeelle pyörällä auton sijaan on pyöräteiden sijainti niin, että kulkija voi havinnoida historiallisesti tai arkkitehtonisesti arvokasta miljöötä tai maisemaa.
Kilpailukykyisen reitin ja kyltityksen osalta murheenkryyni on pyöräilyreitti keskustan ja Linnanmaan välillä. Tätä väliä kulkee päivittäin satoja, jos ei tuhansia yliopisto-opiskelijoita.
Itse reitti tällä välillä mutkittelee parin asuinalueen läpi, kun taas autotie tällä välillä on kutakuinkin piikkisuora. Ei siis kovin kilpailukykyinen. Sokkeloisuutta ei helpota yhtään se, että välillä ei ole juurikaan opastusta. Jokaisella opiskelijalla on jokin muisto tälle välille eksymisestä. Ja voi raukat kansainväliset opiskelijat, jos Suomeksi opastusta on vähän, englanniksi sitä ei ole ollenkaan.
Seuraavassa blogitekstissäni ruodin mitä ongelmia keskustapyöräilyssä on.
Hyvää valtakunnallista liikkujan viikkoa!
Lähteitä:
Kuva 1: http://liikennementori.wordpress.com/2012/07/18/innovatiivisuus-kavelyn-ja-pyorailyn-kehittamisessa/
3 thoughts to “Tavoitteena paras pyöräilykaupunki, osa 1: arkiliikunta”
Omat kokemukseni Oulun maineesta pyöräilykaupunkina ovat juuri samankaltaiset. Se että pyöräteitä (tai pyöräilijöitä) on paljon ei kerro vielä yhtään mitään siitä kuinka miellyttävää tai kätevää polkupyöräily kyseiseessä kaupungissa on. Varmasti erittäin suuri syy Oulun maineeseen pyöräilykaupunkina on opiskelijoiden paljous. Jos ei ole varaa autoon, tai edes bussiin, ja täytyy päästä 7km päähän keskustaan ,on pyörä luonteva vaihtoehto. Sitten kun toisesta kaupungista saapuva ihminen näkee kirjaston pihalla (tai vielä vähän aikaa sitten Rotuaarilla…) satoja pyöriä, ihastuu hän oululaisten edistyneisyyteen ja ekologisuuteen.
Valitsisin huomattavasti mieluummin sata kilometriä fiksusti sijoitettuja ja opastettuja kevyenliikenteenväyliä kuin viisi kertaa enemmän väyliä jotka on vievät metsälähiön nurkasta seuraavaan lähiöön.
Useimmat kaupunkilaiset muodostavat lopulta varsin suuren osan ympäristötuntemuksestaan henkilöauton tai bussin kyydissä kulkiessaan, jopa vaikka kukaan heidän lähipiirissään ei edes omistaisi autoa. Ajoradat vievät suoraan kohteisiin joihin ihmiset haluavat kaupungissa matkustaa. Ajoratojen päällä on kätevät opasteet, jotka kertovat mitä reittiä pääsisi niihin paikkoihin, joihin ei tällä erää olla matkalla. Ja kaiken lisäksi oikealta tieltä näkee muutakin kuin sen kuusimetsän, pensasaidan tai kerrostalon seinän.
Harmi vaan että mitään näistä tiedoista ei yleensä voi hyödyntää suunnistaessa kohteeseen pyöräteitä pitkin.
Vietin kesän Lahdessa, ja pyöräilijän kannalta se tuntui huomattavasti toimivammalta kaupungilta ihan vaan jo sen vuoksi että keskustan läpi kulkee pohjoisesta etelään ja idästä länteen parin kilometrin mittaiset mutkittelemattomat pyöräkaistat. Keskustan ulkopuolella lähes kaikkien teiden vierellä menee kevyen liikenteen väylä ihan silleen normaalisti, niinkuin kaikissa niissä paikoissa jotka eivät ole pyöräilykaupunkeja.
Oulun maine pyöräilykaupunkina on puhdasta soopaa. Ainakin Oulun pohjoispuoli on niin heikossa kunnossa, että menee helposti 4-5 rengasta puhki kesän aikana kun juopot rikkoo laseja pitkin pyöräteitä.
Jos vertaa Oulua esimerkiksi Helsinkiin, voi vain miettiä, että kuka on keksinyt, että Oulu olisi pyöräilijän unelma kaupunki.
Mielestäni pyöräteissä ei sinällään ole mitään vikaa, vaan niiden käyttäjissä. Tosin opasteita voisi olla enemmän ja niitä tulisi lisätä sekä tarkistaa aika ajoin. Jos on epävarma omasta reitistä, niin ei voi todellakaan aina luottaa, että opasta näyttää oikein. Monia kylttejä on käännelty ja ne näyttävät aivan eri suuntaan.
Esimerkiksi Kirkkokatu on jaettu kahteen osaan, on pyöräkaista ja kävelykaista, silti tätä ei tunnuta tiedostavan. Kävellään missä sattuu ja miten sattuu, jos sattuu huomauttamaan kävelijöitä asiasta saa vain paheksuntaa niskaan. Kävelijät muutenkin tuntuvat luulevan omistavansa kävely-/pyöräilytiet.
Hallistuskadulla pitäisi ajaa pyörällä autojen seassa, mutta se ei vain toimi. Autoilijat eivät yhtään välitä pyöräilijöistä. Heille tööttäillään tai ohitetaan vaarallisesti. Lisäksi monelta pyörällä liikkujalta on unohtunut liikkennesäännöt. Oikealta tulevia ei väistetä, mutta tämä taitaa olla sitä oululaista periksiantamattomuutta, “minun eteeni et varmasti tule!”
Oulun pitäisi ottaa mallia Helsingistä ja siitä, kuinka täällä on rakennettu pyörätiet. Pyöräilijöille on omat kaistat ja siksi liikkuminen on niin sujuvaa. Kanssaihmiset ovat suvaitsevaisia pyöräilijöitä kohtaan, eivätkä autotkaan edes Hämeentiellä käy päälle. Puhumattakaan mahtavasta pyöräilykaista Baanasta. Ja keskustassa pyörällä liikkumista ollaan koko ajan helpottamassa. Toki täältäkin muutama epäkohta löytyy.
Pelkällä maineella ei pitkälle pötkitä, vaan asian korjaamiseksi on tehtävä jotain konkreettista. Oulussa pyöräteiden pitäisi olla leveämpiä ja reitit hyvin merkittyjä. Lisäksi teitä pitäisi ylläpitää paremmin. Talvella pyöräteitä aurataan harvoin, kesällä ne ovat täynnä roskaa ja lasinsiruja.
Minun mielestäni Oulu kaipaa paljon parannusta ennen kuin voi kutsua itseään pyöräilykaupungiksi. Pyörällä liikkuminen kun on niin valtavan mukavaa ja kuntoa kohottavaa !