Oulun taidemuseolla on juuri avauttu saamelaistaiteilija Outi Pieskin näyttely. Pieskin maalausten lähtökohtana on kotiseudun tunturiluonto. Inspiraation lähteenä on ollut metsän aluskasvillisuus, eläinten turkit, lintujen höyhenet ja turvekammien turvapeitteet. Tämä näyttely on nähtävä!
Saamelaisuus ei kuitenkaan ole vain kaunista taidetta tai mielenkiintoinen osa pohjoisten alueiden historiaa. Saamelaisuus on kulttuuri, joka elää ja jonka elinvoiman eteen joutuvat saamelaiset jatkuvasti taistelemaan.
Saamelaisten oikeudet ja ILO 169 -sopimuksen ratifiointi on politiikan ikuisuusaiheita. On silkkaa välinpitämättömyyttä, että Suomi on allekirjoittanut ILO 169 -sopimuksen jo noin 25 vuotta sitten, mutta ei ole ratifioinut sitä eli ottanut käytäntöön sovittuja asioita. Suomen häpeällisen sulauttamispolitiikan vahinkoja on vielä paljon myös korjaamatta.
Miksi ILO 169 sopimus on tärkeä? Sopimus edesauttaisi alkuperäiskansojen elämäntavan, kielen ja identiteetin säilymistä. Se antaisi saamelaisten päättää itse omasta tulevaisuudestaan ja antaisi vaikutusmahdollisuuden kaikkiin saamelaisia koskeviin kysymyksiin.
Saamelaisten ja suomalaisen väestön juuret ja kulttuuri kietoutuu monin paikoin yhteen ja Lapissa on tähän astikin mahtunut elämään kaksi kansaa. Maanomistusoloihin ILO 169 -sopimuksen ratifiointi ei vaikuta, sillä Saamelaiskäräjät hyväksyi lokakuussa 2014 Suomen hallituksen kompromissiesityksen maanomistusoikeuksiin liittyen.
Sen lisäksi, että nykyinen hallitus on päättänyt edelleen lykätä sopimuksen ratifioimista, ei Suomen toiminta saamelaisten suhteen ole ollut mallikasta muutenkaan. Viime viikolla Suomi sai YK:n ihmisoikeuskomitealta moitteet saamelaisten oikeuksien loukkaamisesta. Asia liittyi 2015 tapahtuneeseen KHO:n päätökseen, jolla liitettiin 93 ei-saamelaista henkilöä Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vastoin Saamelaiskäräjien aiempaa päätöstä. YK:n ihmisoikeuskomitea painotti ratkaisussaan saamelaisten itsemääräämisoikeutta.
Omassa varhaishistoriassani saamelaisten kulttuurilla on ollut kummallisen pieni osuus ottaen huomioon, että olen lapsuuden ja nuoruuden asunut Lapissa. Saamelaisuus ei sisältynyt opetussuunnitelmaan eikä asiasta kertakaikkiaan puhuttu. Tietämättömyys on omiaan synnyttämään ennakkoluuloja ja ristiriitoja. Ymmärtääkseni saamelaisten historia ja kulttuuri ei edelleenkään tule erityisemmin esiin Suomen historian opetuksessa tai muissakaan aihealueissa. Toivottavasti tähänkin tulee muutos.