Jätin 21.2. hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miten naiset voidaan ottaa paremmin huomioon metsien hoidosta päätettäessä. Nykyisellään päätöksenteko ei ole tasa-arvoista.
Vaikka jopa 45% metsänomistajista on naisia, vain 20% metsätilan hoidosta vastaavista on naisia. Joskus metsiin liittyvissä päätöksissä ollaan yhteydessä naisen aviomieheen, vaikka mies ei metsää omistaisikaan. Vaikka naiset siis omistavat metsää, he eivät läheskään aina saa päättää metsistään. Tähän on saatava muutos.
Metsät puhuttavat nyt paljon, mutta eivät juuri sukupuolinäkökulmasta. Metsäala on perinteisesti ollut miesvaltainen ja on yleistä, että metsät periytyvät isältä pojalle. Naisia on kuitenkin metsänomistajien joukossa paljon etenkin, kun otetaan huomioon yhteisomistuksessa olevat metsät.
Suomen metsien hiilinielu on pienentynyt 2000-luvulla eikä metsälajien uhanalaistumista ole saatu pysäytettyä. Naismetsänomistajat ovat tutkimusten mukaan miehiä kiinnostuneempia metsien suojelusta ja metsien hoidosta jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti. Mikäli metsänomistajat haluavat olla mukana torjumassa ilmastonmuutosta ja suojelemassa metsäluonnon monimuotoisuutta, on näitä toiveita kuunneltava.
On käsittämätöntä, että metsänomistajan toiveita ei oteta huomioon siksi, että metsänomistaja on nainen. Siksi jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miten naisia voidaan paremmin osaltaa metsiä koskevassa päätöksenteossa.
Kirjallinen kysymys:
Eduskunnan puhemiehelle
Yksityishenkilöt omistavat noin 60 prosenttia Suomen metsäalasta. Siksi ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden huomioivasta metsänhoidosta puhuttaessa on tehtävä tiivistä yhteistyötä moninaisen metsänomistajakentän kanssa.
Suomalaisista metsien omistajista naisia on yhteensä n. 40–45 prosenttia. Yksin metsää omistavista naisia on noin 25%. Naisten osuus metsänomistajissa on kasvanut, mutta vain joka neljännestä metsätilan hoidosta vastaa nainen. Metsänhoito on sukupuolittunutta, tasaisesta omistuspohjasta huolimatta.
Lokakuussa 2019 julkaistussa Naisjärjestöjen keskusliiton Pekingin +25 -raportissa todettiin, että naisten ääni saattaa jäädä metsiä koskevassa päätöksenteossa katveeseen. Valitettavan usein on myös niin, että naisia metsänomistajina ei oteta vakavasti. Naisomistaja saatetaan ohittaa ja metsänhoidollisissa asioissa ollaan mieluummin yhteydessä esimerkiksi naisen aviomieheen, vaikka mies ei metsää omistaisikaan.
Tutkimuksissa on todettu, että naisten osallistuminen metsäpäätöksentekoon edesauttaa kestäviä metsänhoitotapoja. Naiset metsänomistajina ovat keskimäärin miehiä korkeammin koulutettuja ja hyödyntävät koulutuksia sekä neuvontaa miehiä enemmän.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
aikooko hallitus edistää naisten osallistumista metsiä koskevaan päätöksentekoon?
Helsingissä 21.2.2020
Jenni Pitko, Vihreä eduskuntaryhmä