Havahduin vasta aikuisena siihen, että tiesin aika vähän saamelaisista. Havahtumista seurasi ihmetys. Miten Lapissa kasvanut lapsi voi käydä koko peruskoulun sekä lukion tutustumatta kansaan, joka elää samoilla mailla? Näin oli kuitenkin käynyt ja sama tapahtuu lapsille ja nuorille edelleen. Opetussuunnitelmiin ei nimittäin tänä päivänäkään sisälly juuri mitään saamelaisista. Onkin pitkälti opettajasta kiinni, saavatko lapset ja nuoret tietoa Euroopan unionin ainoasta alkuperäiskansasta.
Tiedon puute luo otollisen alustan vihan ja syrjimisen kasvulle vielä tänäkin päivänä. Saamelaiset kokevat edelleen rasismia, syrjintää ja vähättelyä, jopa kasvavissa määrin, kuten moni muukin vähemmistö. Syvään juurtuneet stereotypiat saamelaisista eivät pidä paikkaansa, mutta ilman parempaa tietoa ne jatkavat elämää syvällä ihmisten asenteissa.
Minulle tutustuminen saamelaisten kulttuuriin ja historiaan aikuisiällä on ollut valtavan avartava kokemus. Saamelaistaide ja -musiikki, lukeminen ja saamelaisten kanssa käydyt keskustelut ovat vieneet minut hyvään alkuun oppimisessa. Saamelaisuudessa minua kiehtovat suuresti sopusointuinen ja läheinen luontosuhde ja rikas kulttuuri. Upea kokemus oli osallistua viime kesänä Inarissa saamelaismusiikin festivaaleille Ijahis idjaan. Joiku lipui suoraan sydämeen, tanssitti, nauratti ja kosketti.
Tänään 6.2. vietetään saamelaisten kansallispäivää. Se näkyy Suomessa monissa paikoissa salkoihin nostettavissa Saamen värikkäissä lipuissa. Se tarjoaa myös jokaiselle mahdollisuuden pysähtyä ja antaa tilaa itselleen oppia jotain uutta. Suosittelen tarttumaan esimerkiksi Kukka Rannan ja Jaana Kannisen saamelaisten pakkosuomalaistamisesta kertovaan Vastatuulessa-uutuuskirjaan tai laittamaan Spotifysta soimaan saamelaisartisti Mari Boinea. Sosiaalisessa mediassa on helppo seurata saamelaisvaikuttajia ja pysyä kärryillä nykypäivän saamelaisuudesta. Frozen 2 -elokuva voisi olla hieno elämys katsoa pohjoissaameksi puhuttuna – kertoohan koko elokuva juuri alkuperäiskansan tarinaa.
Saamelaisen kulttuurin säilymisen ja vahvistumisen esteenä on niin hallinnollisia kuin inhimillisiä haasteita. Suomi sai viimeksi viime vuonna YK:n ihmisoikeustuomioistuimelta tuomion saamelaisten oikeuksien polkemisesta eikä saamelaisten itsehallintoa turvaavaa ILO169-sopimusta ole meillä vieläkään ratifioitu. Saamen uhanalaisia kieliä on saatu elpymään, mutta muuttoliike perinteisten alueiden ja kaupunkien välillä aiheuttaa haasteita ja saamelaisalueellakin palveluissa on parantamista. Esimerkiksi mielenterveyspalveluiden saaminen omalla äidinkielellä olisi tärkeää. Saamelaisasioita käsittelevää sovintoprosessia varten ollaan perustamassa totuus- ja sovintokomissiota, joka voi olla merkittävä askel historian tapahtumien aiheuttamien ylisukupolvisten traumojen käsittelemisessä.
Politiikalla voidaan parantaa saamelaisten asemaa, mutta me voimme myös jokainen tehdä sitä omalla esimerkillämme. Lopetetaan kuluneiden saamelaisstereotypioiden levittäminen ja otetaan selvää ennemmin itse – samalla voi jopa ihastua, innostua ja oppia uutta.