Suomen luonto on hätätilassa. Yksi keskeinen syy siihen on tapamme käyttää metsiä.
Suomen metsät ovat olleet tärkeitä suomalaisille läpi historian. Metsämme tuottavat myös tulevaisuudessa työtä, toimeentuloa ja innovatiivisia ratkaisuja maapallon ongelmiin. Kaikki tämä täytyy kuitenkin toteuttaa kestävästi siten, että voimme suojella meille tärkeää lajistoa. Nykyisellään metsäpolitiikallamme on liian kova hintalappu.
Suomalainen tapa hyödyntää metsiä perustuu hyvin pitkälti avohakkuisiin, jossa puusto korjataan kerrallaan ja jäljelle jää puuton aukko. Tämä tehometsätalous aiheuttaa elinympäristöjen vaarantumista ja katoamista, lajien uhanalaistumista ja edesauttaa ilmaston lämpenemistä. Avohakkuut tuhoavat monien lajien koteja ja vaarantavat alueellisia populaatioita pahimmillaan vuosikymmenten ajoiksi tai jopa lopullisesti.
Avohakkuista kärsivät metsiemme lajeista esimerkiksi metso ja pyy. Retkeilijän tuttu toveri, kuukkeli, mielletään usein juuri pohjoisten metsiemme lajiksi. Todellisuudessa kuukkeli asutti aiemmin koko maata, mutta laajat hakkuut ovat ajaneet sen lähes kokonaan eteläisestä Suomesta. Tuttu pikkulintumme hömötiainen on ajautunut vuosituhannen aikana elinvoimasesta lajista erittäin uhanalaiseksi.
Etenkin valtion mailla tulisi avohakkuiden sijaan siirtyä muihin metsänhoidon menetelmiin avohakkuiden sijaan. Suomalainen metsäalan tutkimus on ollut vahvasti painottunut avohakkuiden tutkimiseen. Mitä enemmän jatkuvan kasvatuksen menetelmiä tutkitaan, sitä edullisemmilta ne näyttävät, myös taloudelliselta kannalta. Jatkuva kasvatus tuottaa myös merkittävästi avohakkuita vähemmän ilmastopäästöjä, sillä merkittävä osa metsien hiilestä on sitoutunut maaperään, johon jatkuvan kasvatuksen menetelmässä ei kajota.
Tämä kaikki on erityisen merkittävää pohjoisten metsien kannalta kahdesta keskeisestä syystä. Vaihtoehtoiset, jatkuvaan kasvatukseen perustuvat menetelmät ovat suhteessa tuottoisimpia juuri pohjoisen metsissä, joissa puuston koko on eteläistä maata pienempi. Toiseksi pohjoisen metsistä on valtion omistuksessa merkittävästi suurempi osa kuin etelässä.
Pelkkä avohakkuiden vähentäminen ei vielä ratkaise lajien suojelua. Tarvitaan myös nykyistä aktiivisempaa vanhojen metsien suojelua. Vanhat metsät tarjoavat luonnon monimuotoisuudelle lokeroita, joita talousmetsät eivät voi täyttää.
Suomalaiset metsät ovat avainasemassa liikuttaessa kohti kestävää tulevaisuutta ja ekokriisin ratkaisua. Metsä tuottaa raaka-aineita ja toimii tärkeänä hiilivarastona ja -nieluna. Metsäpohjaisilla tuotteilla on tärkeä rooli fossiilitalouden tuotteiden korvaamisessa. Nyt on aika siirtyä hyödyntämään metsiä harmonisella tavalla, jossa hyödyt eivät vaaranna meille kaikille tärkeää ympäristöämme ja rakasta luontoamme.
Teksti on julkaistu kolumnina Kalevassa 27.11.2019.