Kolumni Vihreä Lanka lehdessä 23.9.2015
Suomen kaupungit keräävät ihmisiä maaseudulta ja kaupunkeja ympäröiviltä kehiltä. Kaupunkien kasvun ekologisuudesta kannattaa keskustella.
Oma kotikuntani Oulu on hyvä esimerkki pienestä suurkaupungista, jossa pientä keskustaa ympäröivät laajat maaseutuvyöhykkeet. Tiivistä kaupunkia ei löydy neliökilometriä laajempaa aluetta. Kaupunki koostuu lähinnä väljistä lähiöistä ja omakotitalovaltaisista haja-asutusalueista.
Vihreät pitävät ajatuksesta tiiviistä kaupungista, jossa matkat taitetaan taittopyörällä tai julkisella liikenteellä sujuvasti hurauttamalla. Itsekin haaveilen siitä. Todellisuus Oulun kaltaisilla kunnilla on kuitenkin, ettei sujuva ja kätevä joukkoliikenne voi toteutua ilman voimakasta ja vuosia kestävää tiivistämiseen tähtäävää täydennysrakentamista.
Aalto-yliopistossa tehty tutkimus kertoi yksinkertaistettuna totuutena suurelle yleisölle, että tiivis ei olekaan ekologista. Kohututkimuksen mukaan Helsingin uusilla tiiviillä alueilla hiilijalanjälki on keskimääräistä korkeampi.
Tulos selittyy kuitenkin pitkälti sillä, että uusilla alueilla asuvien elämäntyyli on ilmastoa kuormittavampi kuin väljissä lähiöissä asuvien.
Mielenkiintoinen jatkokysymys kuuluu: voiko rakennetulla ympäristöllä vaikuttaa elämäntyyliin ja kulutustottumuksiin? Uskon, että voi. Tutkitusti elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen ihminen tekee kestävämpiä valintoja. Pelkän tiiviin ympäristön luominen ei riitä, sen täytyy olla viihtyisä ja antaa tilaa yksilön onnellisen elämän luomiseen.
Tiiviin kaupunkiympäristön edut ja onnellisuutta luovat tekijät kannattaa muistaa. Kun välimatkat ovat lyhyitä, aikaa ei kulu turhaan liikkumiseen ja matkat voi taittaa terveyttä edistäen kävellen tai pyörällä. Tiiviissä ympäristössä sosiaalisia kohtaamisia on enemmän ja kadulla liikkuminen tuntuu turvallisemmalta. Myös liiketoiminta viihtyy tiiviissä. Ei siis luovuta tiiviin kaupungin tavoitteesta, mutta kehitellään eteenpäin ajatusta onnellisesta tiiviistä ympäristöstä.