Me suomalaiset olemme ahkeraa kansaa, mutta työllisyydessä jäimme pohjoismaisessa vertailussa jo ennen koronaa selvästi viimeiseksi. Vuonna 2018 Suomessa jokaista työssäkäyvää kohti oli 32 ei-työssäkäyvää. Jotta hyvinvointivaltiomme säilyy kestävällä pohjalla, on työllisyyttä lisättävä.
Hallitus on sitoutunut kääntämään kaikki kivet työllisyysasteen kasvattamiseksi. Meidän on samaan aikaan työllistettävä suomalaisia sekä lisättävä työperäistä maahanmuuttoa. Erityisen tärkeää on löytää keinoja pidentää työuria.
Työurien pidentäminen tulee aloittaa varmistamalla, ettei yksikään työkykyinen nuori jää työelämän tai koulutuksen ulkopuolelle. Eri arvioiden mukaan Suomessa on jopa 100 000 syrjäytynytttä nuorta. Tämä on ensisijaisesti inhimillinen, mutta myös taloudellinen tragedia.
Tärkein keino pidentää työuria niiden alkupäästä on panostaa koulutukseen, sillä toisen asteen tutkinnon puute kasvattaa nuorten syrjäytymisriskin kaksinkertaiseksi. Siksi hallituksen päätös oppivelvollisuusiän nostosta on tärkeä ja edistää myös työllisyystavoitteiden saavuttamista. Koulutuksen lisäksi nuorille on lisättävä tukipalveluita, opinto-ohjausta ja psykososiaalista tukea.
Meidän on myös tuettava työssäkäyvien ihmisten jaksamista, jotta he ylipäänsä pysyvät työelämässä eläkeikään asti. Uupumuksesta on tullut hälyttävän yleistä: joka neljäs kertoo kärsivänsä työuupumuksen oireista ja mielenterveyshäiriöistä on tullut yleisin sairauspoissaolojen syy. Työelämässä jaksaminen lienee meidän kolmikymppisten yleisin kahvipöytäkeskustelun aihe nykyään.
On valtava ongelma, että niin moni putoaa pois töistä työn kuormittavuuden takia. Työntekijöiden työssä jaksamista on tuettava lisäämällä työntekijöiden mahdollisuutta vaikuttaa omaan työtahtiin ja -tapoihin.
Suomessa on myös paljon työvoimaa, joka jää hyödyntämättä. Monella vammaisella ja pitkäaikaissairaalla työikäisellä on suuri halu päästä töihin, mutta työnsaanti on vaikeaa. Miksi me jätämme tämän motivoituneen työvoimapotentiaalin käyttämättä? Työnantajille pitäisi luoda kannustimia palkata töihin osatyökykyisiä henkilöitä.
Työuria on mahdollista pidentää myös niiden loppupäästä. On tutkittu esimerkiksi, että nykyisen työttömyysputken lyhentäminen kannustaisi ikääntynyttä työikäistä palaamaan työelämään. Työhyvinvoinnin merkitystä ei tässäkään kohtaa voi sivuuttaa.
Työllisyyden parantaminen on tärkeä ja suuri ponnistus. Keinona siihen ei kuitenkaan saa olla työttömien rankaiseminen tai eriarvoisuutta kasvattavat täsmätoimet. Kestävää talousjärjestelmää ja työllisyyttä on rakennettava pitkällä tähtäimellä, eriarvoisuutta vähentäen, ympäristökriisejä torjuen ja hyvän elämän edellytykset kaikille taaten.
Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Kaleva-lehdessä 11.8.2020.